En ole koskaan onnistunut pitämään oikeaa kirjablogia, eikä tästäkään sivustosta ole sellaista tulossa. Olen ottanut tavaksi kirjata lukukokemuksia Goodreadsiin, jossa erityisesti kotimaisista kirjoista yritän tähditysten lisäksi kirjoittaa sanallisiakin huomioita, edes parilla lauseella. Mutta ehkä pieni koontipostaus, silloin tällöin, tänne bloginkin puolelle?
Alkukesästä luin kotimaisia spefiuutuuksia Finnconin paneeleja varten (aiheena lanu-uutuudet ja YA). Näistä etenkin Anniina Mikaman 1800-luvun lopun Helsinkiin sijoittuva Taikuri ja Taskuvaras ihastutti minua tunnelmallaan ja kielellään. Huomio äikänopet! Tässä olisi tarjolla herkullista kieltä, täsmäisku mm. sanavaraston kartuttamiseen. Tosin vähän hitaasti etenevä tarina, eli jos tunnelma & hahmot eivät lukijaan kolahdakaan, niin saattaa olla hidas lukea. Sini Helmisen Väkiveriset-sarja taas ammentaa suomalaisesta kansanperinteestä ja yhdistää sitä raikkaasti nykynuorten ongelmiin ja kasvutarinoihin. Oma lukukokemukseni jäi sarjan ykkösosan kanssa hiukan pinnalliseksi, mutta uskon, että kevyt kirja sopii monelle ei-niin-lukevaiselle nuorelle.
Magdalena Hain Kolmas sisar on aivan mieletön eeppinen pläjäys, sarjan aloitus, johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Kuka kehtaa vielä sanoa, ettei Suomessa kirjoiteta tarpeeksi eeppistä tai kunnianhimoista kamaa?? Myös Nonna Wasiljeffin Loukkupojassa on kehitelty persoonallinen maailma, jossa sekoitetaan luovasti eri spefigenrejä, joskin siinä minulla oli vaikeuksia saada henkilöistä otetta. Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan Betassa seikkaillaan puolestaan pelimaailmoissa ja tulevaisuuden Helsingissä — siitä kirjoitan arvostelun Kosmoskynään, tai siis köh, minun olisi varmaan pitänyt jo saada se arvio kirjoitettua.
Alkukesästä aloin myös vähitellen lueskella taustatyökirjoja seuraavaa, varsin haparoivaa kirjaprojektia varten. Lisää aavikkofantasiaa, siispä lisää Hiekkaa! Hugh Howeyn kirja jäi minulla toistaiseksi kesken, mutta alkuosa viehätti kyllä suuresti sillä hiekan kuvauksellaan (koska juuri sitä lähdin hakemaan: virikkeitä aavikon ja aavikkoelämän kuvaukseen). Tämä kirja antaa sitä, mitä otsikko lupaa. Yasmina Khadran Attentaatti on myös luvussa, etsiskelen näkökulmia terrorismiaiheeseen, ja tämä tuntuu vetävän paremmin kuin Bagdadin kutsu, jota aiemmin yritin lukea huonolla menestyksellä.
Taustatyönä ”tutkin” myös sukupuolta, ja siksi sain viimein luettua Selja Ahavan hienon romaanin Ennen kuin mieheni katoaa (pitkähköt perusteluni löytyvät Goodreadsista; kirja on toki herättänyt mielipiteitä suuntaan ja toiseen) ja kesken on tietokirja Näkymätön sukupuoli: ei-binäärisiä ihmisiä.
Mitähän tästä taas voi päätellä? Ainakin sen, että valitettavan moni lukulistalleni päätyvä kirja liittyy jollain tavalla työhön tai velvoitteisiin, taustalla on usein jokin tavoite, oman kirjan taustatyön tekeminen tai muu. Olen hidas lukija, ja joskus tuntuu, että sellainen ihan oikea vapaa-ajan lukeminen jää liian vähäiseksi kaiken tämän muun alla. Mutta toisaalta taustatyökirjojen lukeminen ei ole pelkkää työtä. Tässä törmää mielenkiintoisiin juttuihin, joita taas ehkä muuten ei tulisikaan luettua. Jokin ulkoinen tavoite, esim. arvion kirjoittaminen, saa tarttumaan kirjaan vähän erilaisella tarmolla.
Ja taustatyön kattavuus, no… Luulen, että taustatyö jatkuu niin kauan, kunnes oma tarina alkaa vetää niin, että taustatyö unohtuu.
Katri Alatalo 